Tapahtumat

Dosentti Ilkka Huhta
Wegelius, Ragnar Gabriel
s. 1.3.1894, vihitty papiksi 9.1.1917, Kiteen vt. kappalainen

Osallistui Pohjois-Karjalan papiston maaliskuussa Joensuun kaupunkiin ja Karjalan rintamalle organisoimaan kenttäpappitoimintaan. Sai Savonlinnan tuomiokapitulilta virkavapautta 7. maaliskuuta toimiakseen huhtikuun alusta lähtien Vuoksen rintamalla kenttäpappina. Sai sotarovasti Svanbergin 23. huhtikuuta allekirjoittaman määräyksen kenttäpapiksi toiseen jääkärirykmenttiin. Vaihtoi 10. toukokuuta kuudenteen jääkärirykmenttiin. Erosi armeijasta 2. heinäkuuta.

TULEVAT TAPAHTUMAT SYKSYLLÄ 2018

Tiistaina 25.9. klo 18.00 yleisöilta, Itä-Suomen yliopisto, Agora-rakennuksen luentosali AT100. Professori Martin Ubani: Uskonnonopetuksen ajankohtaisia haasteita

Suomalainen katsomusopetusmalli on kansainvälisesti arvioituna harvinaislaatuinen. Vastaava uskontokuntaperustainen malli on käytössä muualla maailmassa lähinnä Itävallassa ja joissakin Saksan osavaltioissa.

2000-luvun alussa uskonnon opetus määriteltiin Suomen koululaitoksessa ”oman uskonnon opetukseksi” tunnustuksellisen opetuksen sijaan. Vuonna 2014 opetushallitus määritteli uudet perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet ja 2015 lukion opetussuunnitelman perusteet.

Opetussuunnitelmaprosessissa uskonnonopetuksen sisältöä ja tavoitteistoa pyrittiin kehittämään nykyajan globaaleja ja yhteiskunnallisia vaatimuksia huomioiden. Aiempaa paremmin pyrittiin huomioimaan myös muun muassa katsomuksellisen dialogin kysymyksiä.

Suomalaisen katsomusopetuksen muodosta ja tavoitteistosta on jatkuvasti keskusteltu. Näin on myös tällä hetkellä.

Uskonnonopetukseen liittyy monia ajankohtaisia haasteita. Martin Ubani käsittelee muun muassa eriytetyn ja yhdistetyn katsomusopetuksen kysymyksiä, negatiivisen uskontokäsityksen tuomia haasteita, uuden opetussuunnitelman käyttöönoton ja merkityksellisen opetuksen ongelmia sekä opettajankoulutuksen erityiskysymyksiä.

 

KTS:n VUOSIKOKOUKSEN PÄÄTÖKSIÄ 10.4.2018

Karjalan teologisen seuran vuosikokouksen päätöksiä 10.4.2018 Karjalan teologinen seura piti vuosikokouksensa 10.4.2018. Vuosikokous valitsi seuran puheenjohtajaksi vuodeksi 2018 edelleen professori Hannu Mustakallion.

Erovuoroiset hallituksen jäsenet hiippakuntadekaani Sakari Häkkinen ja yliopistotutkija Pekka Metso valittiin uudelle kaksivuotiskaudelle. Hallituksen varajäseniksi valittiin kirkkoherra Ville Ojala ja teologian tohtori Heta Hurskainen.

Lisäksi hallitukseen kuuluvat teologian teologian tohtori Kati Kemppainen ja dosentti Jouko Kiiski sekä kaksi teologian opiskelijoiden ainejärjestöjen edustajaa.

 

MENNEET TAPAHTUMAT KEVÄÄLLÄ 2018

12.-13.2. Itä-Suomen yliopisto, Aurora-rakennuksen luentosali AU100. Valta-symposiumi.

Tiistaina 20.3. klo 18.00 yleisöilta, Itä-Suomen yliopisto, Agora-rakennuksen luentosali AT100. Dosentti Esko Ryökäs alustaa aiheesta Onko diakonia ymmärretty väärin?

Miksi 1900-luvun alku- ja keskivaiheilla usein vain kolmasosa merkittävimmistä diakonian varhaisvaiheiden suomalaisista kuvauksista vastasi alkuperäislähteitä? Kun jo 1700-luvun lopulla oli löydetty luotettavampi lukutapa yhteen 300-luvun tekstiin, miksi kesti yli 200 vuotta, ennen kuin suomalaisessa diakoniakirjallisuudessa havahduttiin korjaamaan vanhentunut tieto? Mitä diakoniasta oikeastaan on opetettu ja miten annettu opetus vastaa varhaisen kirkon käsityksiä?

TT, YTL Esko Ryökäs etsii vastausta kysymykseen diakonian ymmärtämisestä uusimpien aihepiiriä koskevien tutkimustulosten avuilla. Hän toimii Diakonian tutkimuksen seuran puheenjohtajana.

Tiistaina 10.4. klo 17.00 Karjalan teologisen seuran vuosikokous, Agora-rakennuksen sali AT102. Käsitellään sääntömääräiset asiat. Seuran henkilöjäsenet ja yhteisöjäsenten edustajat ovat tervetulleita vuosikokoukseen.

Tiistaina 10.4. klo 18.00 yleisöilta, Itä-Suomen yliopisto, Agora-rakennuksen luentosali AT100. Dosentti Ilkka Huhta alustaa aiheesta Luterilaisen kirkon papit sisällissodassa.

Dosentti Ilkka Huhta julkaisi vuonna 2010 tutkimuksen Papit sisällissodassa 1918. Siinä hän tarkastelee kymmenien pappien toimia ja heidän esittämiään käsityksiä sisällissodan kuukausina 1918.

Yksi tutkimukseen päätyneistä sotapapeista oli Lappajärven kirkkoherranapulainen A. Y. Häyrinen. Hänen tehtäviinsä kuului muun muassa kuljettaa räjähteitä Vilppulaan, toimittaa kenttäjumalanpalveluksia, tutkia vangittuja punaisia, siunata hautaan kaatuneita lappajärveläisiä ja toimittaa rintamalle oleville sotilaille Uusia testamentteja.

Esitelmä valaisee esimerkein, millä tavoin yksittäiset luterilaisen kirkon papit olivat osallisia tai osapuolia vuoden 1918 sisällissodassa ja sen välittömissä jälkiselvittelyissä. Esitelmän lopussa kuullaan myös tutkimukseen perustuva arvio siitä, millaisia seurauksia pappien tekemisistä tai tekemättä jättämisistä on sittemmin ollut.

Ilkka Huhta on keskeisesti ollut luterilaisen kirkon puolesta suunnittelemassa ja toteuttamassa sisällissodan muistovuotta.

 

MENNEET TAPAHTUMAT SYKSYLLÄ 2017

Tiistaina 26.9. klo 18.00 yleisöilta, Itä-Suomen yliopisto, Agora-rakennuksen luentosali AT100. Dosentti Teuvo Laitila: Kilvoittelua, ihmeitä, politiikkaa, lähetystyötä. Luostarien monet roolit Karjalassa ennen Venäjän vallankumousta.

Luostarien rooli Karjalassa, ja Venäjällä yleisemmin, on usein nähty vain yhdestä näkökulmasta. Monet tutkijat ovat pitäneet luostareita valtion (Moskovan ja keisarillisen Venäjän) paikallisina toimipisteinä. Toiset tutkijat ja monet kirkon edustajat ovat korostaneet luostarien hengellistä roolia ja sivuuttaneet niiden poliittisen merkityksen. Varsin harvat ovat tarkastelleet luostareita munkkien tai niissä vierailleen kansan näkökulmasta. Ajallista ulottuvuutta ei monesti ole otettu huomioon, vaan luostarien rooli tietyllä aikakaudella on yleistetty koskemaan luostarien historiaa yleensä.

Alustuksessa käsitellään luostarien rooleja useiden eri toimijoiden – ensisijaisesti luostarien itsensä, valtion ja kansan – näkökulmasta. Lähtökohtana on, että kaikki luostarien roolit ovat sidoksissa aikaan ja yhteiskunnallisiin olosuhteisiin sekä ovat muuttuneet näiden muuttuessa. Toisaalta luostareilla on useimmiten ollut useita, keskenään ehkä ristiriitaisia rooleja. Tämän takia luostarien toiminta näyttää erilaiselta, kun sitä katsotaan vaikkapa kansan tai munkkien näkökulmasta, kuin jos sitä katsotaan esimerkiksi poliittisen historian perspektiivistä.

Teuvo Laitila on keväällä julkaissut tutkimuksen Jumalat, haltiat ja pyhät. Eletty ortodoksisuus Karjalassa 1000 – 1900 (Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 234, 2017). Kirjaa on saatavissa yleisöillan yhteydessä.

Tiistaina 24.10. klo 18.00 yleisöilta, Itä-Suomen yliopisto, Agora-rakennuksen luentosali  AT100. Hiippakuntasihteeri Jukka Helle: Yksi totuus Kristuksessa vai monta totuutta - aasialaisen teologian näkökulmia.  

Kristinuskoon on vahvasti sisäänkirjoitettuna ajatus totuudesta, joka on ilmestynyt Kristuksessa. Tämä ajatus on kautta aikojen ollut vahva kristillistä lähetystyötä motivoiva voima. Tilastojen valossa kristillinen lähetystyö on kuitenkin epäonnistunut pahasti Aasiassa, missä kristittyjen määrä on vain alle 10 % koko maanosan väestöstä. Kristityt elävätkin lähes kaikkialla Aasiassa moniuskontoisessa maailmassa, jossa muut suuret maailmanuskonnot haastavat kristinuskon totuusvaatimuksen. Kristinuskoa pidetään monissa maissa valkoisen ihmisen uskontona. Tämän kuvan syntymiseen ovat vaikuttaneet muun muassa teologian ja kirkollisten rakenteiden länsimaiset mallit sekä kolonialismin pitkä ja raskas perintö.

Yhdessä eri puolilla maailmaa tapahtuneen kontekstuaalisten teologioiden synnyn kanssa monet aasialaiset kirkot ovat ryhtyneet etsimään sellaista kristillistä ja teologista kieltä, joka voisi paremmin välittää kristillisen sanoman ei-länsimaisissa konteksteissa. Teologian ja kirkon elämän tulisi kontekstualisoitua tai inkulturoitua, jotta autenttisia aasialaisia kristinuskon muotoja voisi syntyä. Jeesuksen tulisi siis saada länsimaisten kasvojen sijaan aidot ”aasialaiset kasvot”.

Tällaiset kontekstualisoimispyrkimykset haastavat luonnollisesti kristinuskon universaalina pidetyn totuuskäsityksen.  Monet Aasian kirkot ovat sitä mieltä, että vain olemalla dialogissa Aasian uskontojen ja muiden tärkeiden kulttuuristen elementtien kanssa kirkot voivat muuttua aasialaisemmiksi ja siten toteuttaa paremmin kirkolle uskotun mission omassa maanosassaan.

Tiistaina 21.11. klo 18.00 yleisöilta, Itä-Suomen yliopisto, Agora-rakennuksen luentosali  AT100. Yliopistotutkija Pekka Metso: Kreetan yleisortodoksinen synodi. Uudenlaista ortodoksisen yhteyden etsimistä ja ekumenian tulkintaa.

Kreetalla kokoontui kesäkuussa 2016 yleisortodoksinen synodi. Kyseessä oli historiallinen tapahtuma, sillä samanlaista ortodoksisten kirkkojen yhteistä kokousta ei ole järjestetty vuosisatoihin. Kokousta oli valmisteltu 1920-luvulta lähtien. Kreetan synodin ensisijaisena tavoitteena oli ortodoksisen kirkon ykseyden julistaminen ja vahvistaminen.

Synodin alla ortodoksisen kirkon sisäiset jännitteet nousivat pintaan, kun viisi kaikkiaan neljästätoista ortodoksisesta paikalliskirkosta ilmoitti jättäytyvänsä pois synodista. Kärkkäimmin synodin valmistelua ja arvovaltaa arvosteli Moskovan patriarkaatti, joka on jäsenmäärältään suurin ortodoksinen paikalliskirkko.

Esitelmässä tarkastellaan ja arvioidaan Kreetan synodin valmistelua ja synodin julkaisemia asiakirjoja. Käsiteltäviä teemoja ovat muun muassa kysymys synodin onnistumisesta ortodoksisen kirkon sisäisen yhtenäisyyden vahvistamisessa, synodin näkemykset ekumeenisesta dialogista toisten kirkkojen kanssa sekä suhde sekulaariin maailmaan.

 

MENNEET TAPAHTUMAT KEVÄÄLLÄ 2017

Tiistaina 14.2. klo 18.00 yleisöilta, Itä-Suomen yliopisto, Agora-rakennuksen luentosali AT100. Professori Reijo E. Heinonen alustaa aiheesta Uskontodialogin mahdollisuudet ja kompastuskivet.

1990-luvun alussa professori Reijo E. Heinonen osallistui Maailman uskontojen parlamentin globaalin etiikan julistuksen laatimiseen professori Hans Küngin johtamassa kansainvälisessä työryhmässä. Yksi julistuksen pääajatuksista on, ettei maailmanrauhaa voi saavuttaa ilman uskontojen rauhaa eikä uskontojen rauhaa ilman uskontodialogia. Tämä kysymys on ollut esillä Heinosen koti- ja ulkomaisissa julkaisuissa sekä hänen toimittamissaan kirjoissa.

Nykyisessä maailmantilanteessa vastakohta-asettelut uskontojen sekä poliittisten tavoitteiden ja ideologioiden välillä ovat kärjistyneet. Joudumme kysymään, mitä uskontojen merkityksen ymmärtävät voivat tehdä asiaintilan korjaamiseksi.

Uskontodialogin mahdollisuus on muun muassa siinä, että siihen voi jokainen osallistua. Parhaimmillaan uskontodialogi johtaa ihmisen peruskysymysten äärelle. Uskontodialogiin osallistuminen ei vaadi valtaa tai asemaa, vaan nöyryyttä ja henkistä näkökykyä. Dialogitaitoja voi opetella. Esitelmöijä tarjoaa tutkimuksesta nousevia dialogisääntöjä, joiden avulla voidaan välttää erilaisuuden muodostuminen ihmisten väliseksi muuriksi.

Suurimpia kompastuskiviä dialogin tiellä on henkinen kuurous ja mielikuvituksen puute. Tämä tarkoittaa kykenemättömyyttä kuunnella toisen kertomusta omasta sisimmästään, mikä johtaa dialogitapahtuman välineellistämiseen itse valitun päämäärän toteuttamiseksi. Toiminta ehkäisee dialogin keskeisen tavoitteen: antaa rehellisesti omastaan ja ottaa ilman ennakkoluuloja vastaan toisen ihmisen sanoma.

Tiistaina 7.3. klo 18.00 yleisöilta, Itä-Suomen yliopisto, Agora-rakennuksen Sali AT100. Dosentti Mikko Malkavaara alustaa aiheesta Intian kirkot, kasti ja nouseva dalit-liike.

Intia on valtaisa ja moninainen. Sen kulttuuria ja yli 1,2 miljardin suuruista väestöä tuntuu pitävän koossa ennen muuta kastilaitos. Jokainen syntyy kastiinsa ja pysyy sen jäsenenä kuolemaansa saakka. Kasti on yhteisöllinen voimatekijä, mutta samalla syrjinnän, jopa sorron lähde.

Kastilaitoksen alimmalla portaalla ovat dalitit, joita ennen kutsuttiin kastittomiksi tai koskettamattomiksi. Nämä syntymästään saastaiset ovat viime vuosina lähteneet vaatimaan oikeuksiaan, mistä on seurannut mielenosoituksia, mellakointia ja väkivaltaa.

Kristillinen kirkko on elänyt Intian maaperällä kauan. Perimätiedon mukaan apostoli Tuomas kuoli lähetysmatkallaan Intiassa 50-luvulla. 300-luvulla Intian lounaisrannikolla oli kristillisiä seurakuntia.

Nykyisistä intialaisista kristittyjä on vain muutamia prosentteja, silti kymmeniä miljoonia. On ortodokseja, katolilaisia ja protestantteja. Kirkot ovat sopeutuneet kastilaitokseen omalla tavallaan. Niillä on myös omat tapansa suhtautua dalitien vapautusliikkeeseen.

Teologian tohtori, dosentti Mikko Malkavaara on tutkinut Intian kirkkoja ja kastia 1990-luvulta saakka. Esitelmässään hän piirtää kuvan Intian kirkkohistoriasta erityisesti kastiin ja kastisyrjintään suhtautumisen näkökulmasta.

Intia on neljän suuren uskonnon (hindulaisuus, buddhalaisuus, jainalaisuus, sikhiläisyys) kotimaa. Monilla muilla uskonnoilla (islam, kristinusko, juutalaisuus) on jalansijansa Intiassa. Esitelmässä sivutaan myös muiden uskontojen roolia kastilaitoksessa, mutta pääpaino on kristinuskossa ja kastilaitoksessa sekä erityisesti dalit-kysymyksessä.

Tiistaina 28.3. klo 17.00 Karjalan teologisen seuran vuosikokous, Agora-rakennuksen sali AT 102. Käsitellään sääntömääräiset asiat. Seuran henkilöjäsenet ja yhteisöjäsenten edustajat ovat tervetulleita vuosikokoukseen.

Tiistaina 28.3. klo 18.00 yleisöilta, Agora-rakennuksen sali AT100. Professori Antti Raunio alustaa aiheesta Pelastus ja yhteiskunta. Katsaus eräisiin Lutherin teologian suomalaisiin tulkintoihin.

Martti Lutherin ajatuksilla on huomattava merkitys suomalaisessa kirkollisessa ja yhteiskunnallisessa elämässä. Esitelmässä tarkastellaan erityisesti kahta keskeistä kysymystä.

Ensimmäinen koskee ihmisen ja Jumalan suhteen ymmärtämistä ja samalla kristillisen elämän perustaa. Luterilaisuudessa näitä asioita koskevaa käsitystä kutsutaan vanhurskauttamisopiksi. Kyse on siitä, miten syntiin langennut ihminen pääsee Jumalan yhteyteen, pelastuu synnin vallasta, tulee Jumalan hyväksymäksi. Kiistanalaista on, sisältyykö vanhurskauttamisoppiin myös uusi elämä tai pyhitys.

Toinen kysymys koskee luterilaista käsitystä poliittisesta yhteisöstä (politiikka ei tässä viittaa puolueisiin) eli siitä, mitä nykyään nimitetään yhteiskunnaksi. Kiistanalaista on myös, kuinka hengellisen ja poliittisen yhteisön suhde tulisi ymmärtää. Tähän liittyy luterilaisuudelle ominainen erottelu kahden regimentin eli Jumalan kahden hallintatavan välillä.

Vanhurskauttamisopista ja regimenttien erottelusta on Suomessakin esitetty erilaisia tulkintoja. Tulkinnat johtavat toisistaan poikkeaviin näkemyksiin sekä hengellisen että yhteiskunnallisen elämän luonteesta ja keskinäisestä suhteesta.

Esitelmän tarkoituksena on valaista sitä, millaisia tulkintoja Lutherin teologiasta on Suomessa esitetty, sekä luoda katsaus eri tulkintojen teologisiin ja yhteiskunnallisiin seurauksiin.