Tapahtumat

TAPAHTUMAT SYKSYLLÄ 2017

Tiistaina 26.9. klo 18.00 yleisöilta, Itä-Suomen yliopisto, Agora-rakennuksen luentosali AT100. Dosentti Teuvo Laitila: Kilvoittelua, ihmeitä, politiikkaa, lähetystyötä. Luostarien monet roolit Karjalassa ennen Venäjän vallankumousta.

Luostarien rooli Karjalassa, ja Venäjällä yleisemmin, on usein nähty vain yhdestä näkökulmasta. Monet tutkijat ovat pitäneet luostareita valtion (Moskovan ja keisarillisen Venäjän) paikallisina toimipisteinä. Toiset tutkijat ja monet kirkon edustajat ovat korostaneet luostarien hengellistä roolia ja sivuuttaneet niiden poliittisen merkityksen. Varsin harvat ovat tarkastelleet luostareita munkkien tai niissä vierailleen kansan näkökulmasta. Ajallista ulottuvuutta ei monesti ole otettu huomioon, vaan luostarien rooli tietyllä aikakaudella on yleistetty koskemaan luostarien historiaa yleensä.

Alustuksessa käsitellään luostarien rooleja useiden eri toimijoiden – ensisijaisesti luostarien itsensä, valtion ja kansan – näkökulmasta. Lähtökohtana on, että kaikki luostarien roolit ovat sidoksissa aikaan ja yhteiskunnallisiin olosuhteisiin sekä ovat muuttuneet näiden muuttuessa. Toisaalta luostareilla on useimmiten ollut useita, keskenään ehkä ristiriitaisia rooleja. Tämän takia luostarien toiminta näyttää erilaiselta, kun sitä katsotaan vaikkapa kansan tai munkkien näkökulmasta, kuin jos sitä katsotaan esimerkiksi poliittisen historian perspektiivistä.

Teuvo Laitila on keväällä julkaissut tutkimuksen Jumalat, haltiat ja pyhät. Eletty ortodoksisuus Karjalassa 1000 – 1900 (Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 234, 2017). Kirjaa on saatavissa yleisöillan yhteydessä.

Tiistaina 24.10. klo 18.00 yleisöilta, Itä-Suomen yliopisto, Agora-rakennuksen luentosali  AT100. Hiippakuntasihteeri Jukka Helle: Yksi totuus Kristuksessa vai monta totuutta - aasialaisen teologian näkökulmia.  

Kristinuskoon on vahvasti sisäänkirjoitettuna ajatus totuudesta, joka on ilmestynyt Kristuksessa. Tämä ajatus on kautta aikojen ollut vahva kristillistä lähetystyötä motivoiva voima. Tilastojen valossa kristillinen lähetystyö on kuitenkin epäonnistunut pahasti Aasiassa, missä kristittyjen määrä on vain alle 10 % koko maanosan väestöstä. Kristityt elävätkin lähes kaikkialla Aasiassa moniuskontoisessa maailmassa, jossa muut suuret maailmanuskonnot haastavat kristinuskon totuusvaatimuksen. Kristinuskoa pidetään monissa maissa valkoisen ihmisen uskontona. Tämän kuvan syntymiseen ovat vaikuttaneet muun muassa teologian ja kirkollisten rakenteiden länsimaiset mallit sekä kolonialismin pitkä ja raskas perintö.

Yhdessä eri puolilla maailmaa tapahtuneen kontekstuaalisten teologioiden synnyn kanssa monet aasialaiset kirkot ovat ryhtyneet etsimään sellaista kristillistä ja teologista kieltä, joka voisi paremmin välittää kristillisen sanoman ei-länsimaisissa konteksteissa. Teologian ja kirkon elämän tulisi kontekstualisoitua tai inkulturoitua, jotta autenttisia aasialaisia kristinuskon muotoja voisi syntyä. Jeesuksen tulisi siis saada länsimaisten kasvojen sijaan aidot ”aasialaiset kasvot”.

Tällaiset kontekstualisoimispyrkimykset haastavat luonnollisesti kristinuskon universaalina pidetyn totuuskäsityksen.  Monet Aasian kirkot ovat sitä mieltä, että vain olemalla dialogissa Aasian uskontojen ja muiden tärkeiden kulttuuristen elementtien kanssa kirkot voivat muuttua aasialaisemmiksi ja siten toteuttaa paremmin kirkolle uskotun mission omassa maanosassaan.

Tiistaina 21.11. klo 18.00 yleisöilta, Itä-Suomen yliopisto, Agora-rakennuksen luentosali  AT100. Yliopistotutkija Pekka Metso: Kreetan yleisortodoksinen synodi. Uudenlaista ortodoksisen yhteyden etsimistä ja ekumenian tulkintaa.

Kreetalla kokoontui kesäkuussa 2016 yleisortodoksinen synodi. Kyseessä oli historiallinen tapahtuma, sillä samanlaista ortodoksisten kirkkojen yhteistä kokousta ei ole järjestetty vuosisatoihin. Kokousta oli valmisteltu 1920-luvulta lähtien. Kreetan synodin ensisijaisena tavoitteena oli ortodoksisen kirkon ykseyden julistaminen ja vahvistaminen.

Synodin alla ortodoksisen kirkon sisäiset jännitteet nousivat pintaan, kun viisi kaikkiaan neljästätoista ortodoksisesta paikalliskirkosta ilmoitti jättäytyvänsä pois synodista. Kärkkäimmin synodin valmistelua ja arvovaltaa arvosteli Moskovan patriarkaatti, joka on jäsenmäärältään suurin ortodoksinen paikalliskirkko.

Esitelmässä tarkastellaan ja arvioidaan Kreetan synodin valmistelua ja synodin julkaisemia asiakirjoja. Käsiteltäviä teemoja ovat muun muassa kysymys synodin onnistumisesta ortodoksisen kirkon sisäisen yhtenäisyyden vahvistamisessa, synodin näkemykset ekumeenisesta dialogista toisten kirkkojen kanssa sekä suhde sekulaariin maailmaan.

 

MENNEET TAPAHTUMAT KEVÄÄLLÄ 2017

Tiistaina 14.2. klo 18.00 yleisöilta, Itä-Suomen yliopisto, Agora-rakennuksen luentosali AT100. Professori Reijo E. Heinonen alustaa aiheesta Uskontodialogin mahdollisuudet ja kompastuskivet.

1990-luvun alussa professori Reijo E. Heinonen osallistui Maailman uskontojen parlamentin globaalin etiikan julistuksen laatimiseen professori Hans Küngin johtamassa kansainvälisessä työryhmässä. Yksi julistuksen pääajatuksista on, ettei maailmanrauhaa voi saavuttaa ilman uskontojen rauhaa eikä uskontojen rauhaa ilman uskontodialogia. Tämä kysymys on ollut esillä Heinosen koti- ja ulkomaisissa julkaisuissa sekä hänen toimittamissaan kirjoissa.

Nykyisessä maailmantilanteessa vastakohta-asettelut uskontojen sekä poliittisten tavoitteiden ja ideologioiden välillä ovat kärjistyneet. Joudumme kysymään, mitä uskontojen merkityksen ymmärtävät voivat tehdä asiaintilan korjaamiseksi.

Uskontodialogin mahdollisuus on muun muassa siinä, että siihen voi jokainen osallistua. Parhaimmillaan uskontodialogi johtaa ihmisen peruskysymysten äärelle. Uskontodialogiin osallistuminen ei vaadi valtaa tai asemaa, vaan nöyryyttä ja henkistä näkökykyä. Dialogitaitoja voi opetella. Esitelmöijä tarjoaa tutkimuksesta nousevia dialogisääntöjä, joiden avulla voidaan välttää erilaisuuden muodostuminen ihmisten väliseksi muuriksi.

Suurimpia kompastuskiviä dialogin tiellä on henkinen kuurous ja mielikuvituksen puute. Tämä tarkoittaa kykenemättömyyttä kuunnella toisen kertomusta omasta sisimmästään, mikä johtaa dialogitapahtuman välineellistämiseen itse valitun päämäärän toteuttamiseksi. Toiminta ehkäisee dialogin keskeisen tavoitteen: antaa rehellisesti omastaan ja ottaa ilman ennakkoluuloja vastaan toisen ihmisen sanoma.

Tiistaina 7.3. klo 18.00 yleisöilta, Itä-Suomen yliopisto, Agora-rakennuksen Sali AT100. Dosentti Mikko Malkavaara alustaa aiheesta Intian kirkot, kasti ja nouseva dalit-liike.

Intia on valtaisa ja moninainen. Sen kulttuuria ja yli 1,2 miljardin suuruista väestöä tuntuu pitävän koossa ennen muuta kastilaitos. Jokainen syntyy kastiinsa ja pysyy sen jäsenenä kuolemaansa saakka. Kasti on yhteisöllinen voimatekijä, mutta samalla syrjinnän, jopa sorron lähde.

Kastilaitoksen alimmalla portaalla ovat dalitit, joita ennen kutsuttiin kastittomiksi tai koskettamattomiksi. Nämä syntymästään saastaiset ovat viime vuosina lähteneet vaatimaan oikeuksiaan, mistä on seurannut mielenosoituksia, mellakointia ja väkivaltaa.

Kristillinen kirkko on elänyt Intian maaperällä kauan. Perimätiedon mukaan apostoli Tuomas kuoli lähetysmatkallaan Intiassa 50-luvulla. 300-luvulla Intian lounaisrannikolla oli kristillisiä seurakuntia.

Nykyisistä intialaisista kristittyjä on vain muutamia prosentteja, silti kymmeniä miljoonia. On ortodokseja, katolilaisia ja protestantteja. Kirkot ovat sopeutuneet kastilaitokseen omalla tavallaan. Niillä on myös omat tapansa suhtautua dalitien vapautusliikkeeseen.

Teologian tohtori, dosentti Mikko Malkavaara on tutkinut Intian kirkkoja ja kastia 1990-luvulta saakka. Esitelmässään hän piirtää kuvan Intian kirkkohistoriasta erityisesti kastiin ja kastisyrjintään suhtautumisen näkökulmasta.

Intia on neljän suuren uskonnon (hindulaisuus, buddhalaisuus, jainalaisuus, sikhiläisyys) kotimaa. Monilla muilla uskonnoilla (islam, kristinusko, juutalaisuus) on jalansijansa Intiassa. Esitelmässä sivutaan myös muiden uskontojen roolia kastilaitoksessa, mutta pääpaino on kristinuskossa ja kastilaitoksessa sekä erityisesti dalit-kysymyksessä.

Tiistaina 28.3. klo 17.00 Karjalan teologisen seuran vuosikokous, Agora-rakennuksen sali AT 102. Käsitellään sääntömääräiset asiat. Seuran henkilöjäsenet ja yhteisöjäsenten edustajat ovat tervetulleita vuosikokoukseen.

Tiistaina 28.3. klo 18.00 yleisöilta, Agora-rakennuksen sali AT100. Professori Antti Raunio alustaa aiheesta Pelastus ja yhteiskunta. Katsaus eräisiin Lutherin teologian suomalaisiin tulkintoihin.

Martti Lutherin ajatuksilla on huomattava merkitys suomalaisessa kirkollisessa ja yhteiskunnallisessa elämässä. Esitelmässä tarkastellaan erityisesti kahta keskeistä kysymystä.

Ensimmäinen koskee ihmisen ja Jumalan suhteen ymmärtämistä ja samalla kristillisen elämän perustaa. Luterilaisuudessa näitä asioita koskevaa käsitystä kutsutaan vanhurskauttamisopiksi. Kyse on siitä, miten syntiin langennut ihminen pääsee Jumalan yhteyteen, pelastuu synnin vallasta, tulee Jumalan hyväksymäksi. Kiistanalaista on, sisältyykö vanhurskauttamisoppiin myös uusi elämä tai pyhitys.

Toinen kysymys koskee luterilaista käsitystä poliittisesta yhteisöstä (politiikka ei tässä viittaa puolueisiin) eli siitä, mitä nykyään nimitetään yhteiskunnaksi. Kiistanalaista on myös, kuinka hengellisen ja poliittisen yhteisön suhde tulisi ymmärtää. Tähän liittyy luterilaisuudelle ominainen erottelu kahden regimentin eli Jumalan kahden hallintatavan välillä.

Vanhurskauttamisopista ja regimenttien erottelusta on Suomessakin esitetty erilaisia tulkintoja. Tulkinnat johtavat toisistaan poikkeaviin näkemyksiin sekä hengellisen että yhteiskunnallisen elämän luonteesta ja keskinäisestä suhteesta.

Esitelmän tarkoituksena on valaista sitä, millaisia tulkintoja Lutherin teologiasta on Suomessa esitetty, sekä luoda katsaus eri tulkintojen teologisiin ja yhteiskunnallisiin seurauksiin.

 

KTS:n vuosikokouksen päätöksiä 28.3.2017

Karjalan teologisen seuran vuosikokouksen päätöksiä 28.3.2017 Karjalan teologinen seura piti vuosikokouksensa 28.3.2017. Vuosikokous valitsi seuran puheenjohtajaksi vuodeksi 2017 edelleen professori Hannu Mustakallion.

Erovuoroiset hallituksen jäsenet teologian tohtori Kati Kemppainen ja professori Jouko Kiiski valittiin uudelle kaksivuotiskaudelle. Hallituksen varajäseniksi valittiin kirkkoherra Ville Ojala ja pastori Salla Romo.

Lisäksi hallitukseen kuuluvat hiippakuntadekaani Sakari Häkkinen ja yliopistotutkija Pekka Metso sekä kaksi teologian opiskelijoiden ainejärjestöjen edustajaa.